6. Miksi juuri kanit? Miksi juuri ne kanit?

Alkuvuonna 2012 meillä oli vielä hamsteri, joka kuitenkin kuoli, vain puolen vuoden ikäisenä. Tietoa ei ollut mihin nukkui, mutta emme halunneet ottaa uutta hamsteria, olihan meillä myös kaksi gerbiiliä. Myös pelko siitä teimmekö hamsterin kanssa jotakin väärin, sai ajattelemaan, ettei uusi hamsteri ole paikallaan.
Ei mennyt kuin kolmisen kuukautta, kun siskoni Tipsu -gerbiili, kuoli. Sillä oli luultavasti jokin kasvain, joka sitten lopulta vei.



Jäljelle jäi vain minun gerbiilini, Viivi. Viivi oli harmaavalkea, jolla oli punaiset silmät. Viivi ei pitänyt sylittelystä, ja oli muutenkin äksy, mutta silti tosi rakas lemmikki. Kesä kului, ja olimme päättäneet olla ottamatta uusia gerbiilejä, tai muitakaan pieniä jyrsijöitä lisää.  

Olimme kaverini luona. Heillä oli kolme kania, joita aina silloin tällöin otimme trampoliinille juoksemaan. Siskoni vain siellä sitten sanoi mulle, että tällänen ois kiva. Kyseltiin kaverilta vähän kaneista, mutta mä vaan sanoin siskolleni, että ei me voida mitään kania ottaa, kun ne saa nii helposti sydäreitä ja meil on koira.

Muistaakseni sisko sitten rupesi lukemaan kaneista tietoa, ja kyllä mäkin taisin paria keskustelua ja kirjoja käydä läpi.

Sisko päätti sitten kysyä kaneja synttärilahjaksi, ja vanhemmat suostuivat. Oltiinhan me jo näytetty, että osaamme kantaa vastuuta omasta lemmikistä, ja kanien hankintaa vahvisti vielä, se että molemmilla vanhemmilla on lapsuuden kodissa ollut "tallikaneja", ja ne aatteli että ne on ihan helppoja.

Aloimme sitten katsella netistä ilmoituksia. Löysimme eläinkaupan ja soitimme olisiko hermeliini naaraita vapaana kahta. Niitä kuulemma oli, mutta meille sanottiin, että kaksi hermeliiniä ei tule toimeen, joten tietämättöminä aateltiin et se on sitte huono valinta, ja rupesimme selailemaan Torista ilmoituksia. Ainoa kriteerimme oli, että ovat tyttöjä. Sisko taisi toivoa valkoista.

Iskä sitten bongasi ilmoituksen noin puolentunnin ajomatkan päästä, ja varasimme kaksi tyttö kania. Rakensimme kanilan ja kanit kotiutuivat meille.

Pian kanien tulon jälkeen viimeinen gerbiilimmekin nukkui pois, koska se sairastui johonkin. Eli n. 2,5 vuotta sitten alkoi kaniharrastus :)

Åsa jäi meille poikueesta, vaikka en tiedä miksi. Nykyään en vaihtais sitä mihinkään, mutta silloin päätin vain, että Åsa jää, vaikka oli kolme muutakin joista olisi voinut valita. Armi -pupu piti lopettaa, ja se olisi siis jäänyt kotiin, mutta kun halusin pitää yhden valitsin sitten Åsan :) Åsa valloitti minut ehkä luonteellaan, koska se oli tyttöpoikasista kaikkein helpoin käsitellä, ja laski ensimmäisenä tytöistä korvansa. 

 Pörri tuli meille, koska siskoni mieli uutta kania. Valintaan vaikutti ensimmäisenä tietenkin ulkonäkö :) Vaikka se silloin olikin arka, nykyään jäppinen on oikea hurmuri :D

Nikitan ei pitänyt edes tulla meille, mutta koska kasvattaja kysyi voimmeko ottaa sen, niin otimme :) 

 Zeldan väristä kania etsimme pitkään viime keväänä, sillä meillä oli (ja ehkä on) suunnitelmia perhospoikueeseen/kasvatukseen :)

 Elmeri jäi kotiin poikueessaan ainoaksi eloon jääneenä. Se oli poikasena (ja nykyäänkin) niin helppo käsitellä verrattuna muihin kaniehimme, että olimme ihan myytyjä :)

 Olin haaveillut kääpiölupasta jo silloin kun ekoja kaneja haettiin. Löysin kasvattajan ihan kotikunnasta, joten päätin kysyä olisko vapaita kluppia. Valitsin taas värin perusteella, mutta nyt kun mietin, en olisi voinut valita paremmin :)

Lady on toinen ekoista kaneistamme, jonka siis siskoni valitsi, koska se oli kuulemma söpöin :D No onhan se nyt aika söötti :)