keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Mitä tapahtuikaan vuonna 2015?

Vuoden alussa oli hyvin lumista, ja kanit pääsivät kirmailemaan valkoisessa maassa. Vierailimme tammikuussa myös Veeran ja kanien luona Jyväskylässä. Veera taiteili viikonlopusta videon, ja sen pääsette katsomaan painamalla tästä. Tänä vuonna kävimme myös kisoissa, ja helmikuun ystävänpäiväkisat Raisiossa olivat ensikosketus estehyppykisoihin. Mukana olivat Nikita ja Åsa. 


 Estekisat ja kotona harjoittelu on olikin iso osa vuotta. Kaikki kanimme pääsivät kotona kokeilemaan hypyn saloja ja miltei jokainen hyppäsi omia ennätyksiään. Kisoissa asti käytiin Nikitan, Åsan, Pörrin, Zeldan, Fionan ja Nassen kanssa.  Erityisesti Nikita loisti kisoissa tänä vuonna, se klassautui keskivaikeaan niin mutkalta kuin suoraltakin.
Kisojen yhteydessä tuli yövyttyä usein jonkun kaninomistajan luona. Hauskoja iltoja kaniharrastajien kanssa kertyi siispä kalenteriin useampia. Tämän myötä sain myös useampia uusia kavereita tänä vuonna.
Tänä vuonna elimme läpi luultavasti meidän viimeisen aktiivisen näyttelykauden vähään aikaan. Pääsimme Valtsu -kanin kanssa kerran BIS -pöydälle ja luokkavoittoja tuli muutama. Järjestin myös itse hyvin onnistuneet näyttelyt ja estekilpailut Paneliassa 12.12.-15.
Kesällä syntyi pitkään odotetut kasmirluppa-kääpiöluppa vauvat. Neljä ihanaa lapsosta löytyi kesä-heinäkuun vaihteella Bellan tekemästä pesästä. Näistä kolme selviytyi hienosti luovutusikään asti, ja niistä kasvoi kauniita kasmirluppia ja kääpiöluppia. Kotiin jäi Fiona ja Valtsu.
 Ulkoilimme kanien kanssa myös paljon. Valokuvaus oli myös tärkeä harrastus, sillä mikä ihanempaa kuin ottaa hienoja kuvia rakkaista pupuistaan. Onnsituneita otoksia saatiin vuoden aikana ihan jokaisesta kanista.
Myös loppuvuonna kanit saivat nauttia lumesta. 
 Ilojen ja onnistumisten lisäksi vuoteen mahtui kurjia ja sydäntäsärkeviä tapahtumia. Syksyllä rakas Elmeri nukahti ikiuneen rauhallisesti omassa häkissään yön aikana. Hieman ennen joulua suru laskeutui taas keskuuteemme, sillä kaksi luppaa sairastuivat niin, että ne oli pakko lopettaa. Valtsu ja Åsa kirmasivat vihreämmille niityille aivan liian nuorina ja olisin heidän suonut elää pidempään. Elmerikään ei elänyt kovin pitkää elämää ja olisin senkin halunnut pitää luonani vielä usean vuoden.


Kokonaisuudessaan vuosi oli hyvin opettavainen. Itse pääsin pois peruskoulusta, ja aloitin lähihoitajaopinnot. Olin ekaa kertaa kesätöissä, reissasin paljon. Asetin viime jouluna tavoitteita tälle vuodelle. Osa täyttyi, osa ei. Tällä kertaa en halua asettaa muita tavoitteita kuin terveenä pysyminen. Haluan elää rauhallista elämää kolmen rakkaan kanini kanssa. Mulla oli kaneja syksyllä vielä kuusi, nyt minulla on kolme. Kanimäärä ei tule nousemaan, mutta toivon koko sydämestäni, ettei se myöskään laske. 


Toivottavasti minä, Nikita, Bella ja Fiona saamme seuraavana vuonna paljon ihania hetkiä yhdessä. Nyt kuitenkin on aika saattaa tämä vuosi päätökseen, ja päästää vuosi 2016 valloilleen. Haluan toivottaa tämän postauksen myötä kaikille ihmisille ja heidän karvakuonoilleen oikein hyvää uutta vuotta!


Kiitos kuluneesta vuodesta myös kaikille blogin lukijoille! :)

tiistai 29. joulukuuta 2015

Pienet ostokset

Olin tänään Turussa käyttämässä aattona saamiani rahoja. Olimme kauppakeskus Skanssissa, lähinnä katselin vaatteita, mutta ostin myös pari juttua kaneille. Yritin etsiä jotain leluja, mutta en oikein löytänyt kivoja edullisia juttuja. Onneks mun kanit tykkää kyllä yhtä paljon pelkistä pihalta tuoduista oksistakin, niin ei sitten harmita vaikka ei niitä sateenkaarenkirjavia puupalikoita ollutkaan.
Nyt voisinkin esitellä nää ostokset teille:
 Fiona tosiaan kaipasi uutta pulloa, sillä se on tähän asti käyttänyt pientä boksipulloa, mutta nyt vihdoin sain hommattua isomman. Nyt ei tarvii sit koko ajan olla lisäämässä vettä.
 Kanien vanhat ruokakupit olivat hyvin järsityt, sillä ne oli muovia. Keraamiset kupit ovat arvokkaita, mutta päätin panostaa kerrankin hyviin ruokakuppeihin. Näitä oli just sopiasti kolmea eri väriä, niinkun minulla on kanejakin kolme.
Viimeinen ostos ei ole kaneille, mutta hyvin kaniaiheinen. Tänne voi siis laittaa sisälle pumpulia, ja se toimii pupun töpönä. Söpö idea, eikä ollut kalliskaan.
Jos tässä lomalla kerkeäis vaiks kuvata kaneja joku päivä, niin saataisiin tänne samalla uusia kuvia ja kanit saisivat vähän puuhaa. Nyt on ollu joka päivä joko liian märkää tai niin kirpeä pakkanen etten oo viittinyt viedä kaneja ulos vain kuvaamisen takia. Toivotaan siis parempia ilmoja, jotta voisimme ulkoilla kanien kanssa useammin. 
Kirpeästä pakkasesta huolimatta, sää on ollut todella kaunis. Yllä oleva kuva meidän Mikki-kissasta on mun siskon nappaama. :)

Mitäs piditte vähän erilaisemmasta postauksesta?

lauantai 19. joulukuuta 2015

Surua ja menetyksiä kaksinkappalein...


Valitettavasti näin joulunalla jouduin sanomaan kahdelle rakkaalle hyvästit. Liian pian menivät nämäkin. Toivottavasti ei tarvitsisi enää yhtään hyvästellä ♥

torstai 17. joulukuuta 2015

Vuoden vikat kisat, huolta ja joulun odottelua


Hei kaikille taas! En oo kerinny postata ollenkaan, koko ajan ollut hirveä kiire. Kouluun lähden aamulla, ja kotiin tullessa on taas pimeää. Tämän viikon jälkeen pitäisi hiukan hellittää, koska alkaa joululoma. Minulla on tällä kertaa paljon kerrottavaa, enkä edes tiedä mistä pitäisi aloittaa. Mutta ehkä aloitan viikonloppuna olleista vuoden viimeisistä kisoista.
Perjantaina Veera tuli meille Raimon, Pepin ja Pipsan kanssa. Se ilta meni oikeastaan pelkästään näyttelypaikan valmisteluissa, olinhan vastuuhenkilönä koko tapahtumassa. Aamulla aikaisin heräsimme valmistelemaan päivää lisää. Pikkujoulutapahtuma sujui oikein hyvin. Mun kanit eivät niin kovin hyvin menestyneet, mutta ei niillä mitenkään superhuonostikaan mennyt :) Nikita meni radan kolmella virheellä, ja oli eka ei sijoittunut!


Fiona meni myös kivasti, viidellä virheellä. Olihan kyseessä kuitenkin ihan ekat kisat. Fiona sai kuman ollen hyvä ensikertalainen. Petissä mun kanit saivat 90,5-91,5 eli ei mitään parhaimpia pisteitä, mutta kuitenkin ihan hyvät.
Tärkeintä mulle, oli että päivä oli kiva ja tapahtuma onnistui.
Illalla tapahtuman loputtua, tulimme tuomaan kaneja kotiin ja huomasimme, että meidän ponit olivat karanneet. Mä ja Veera sitte auteltiin siinä, ja ponit saatiin turvallisesti kotiin. Hyvin tapahtumarikas lauantai siis.

Tässä oli siis tämän vuoden kisat ja näyttelyt. Pitkää taukoa näyttelyihin ei ole tosin tulossa, sillä jo tammikuussa olen suunnitellut lähteväni Tuuriin pet- ja ulkomuotonäyttelyihin. Myös hyvin sujuneen tapahtuman innoittamana olen miettinyt josko järjestäisin alkukesästä/loppukeväästä toiset kisat täälläpäin. Mutta se jää nyt nähtäväksi mitä tuleman pitää :)



Pelkkää iloa ja onnistumisia lähiaikoina tosin ei ole ollut. Mulla on taas yks kani kipeänä. Åsa on ollut nyt sairaana, enkä oikein ole saanut siitä selkoa mikä sillä on. Olemme nyt ell ohjeilla sitä yrittäneet hoitaa. Toivottavasti en joudu sanomaan sille vielä hyvästejä.



Nyt kuitenkin hiljenemme joulun odotteluun, ja luultavasti seuraava postaus onkin tulossa vasta jouluna. Saas nähä mitä mä teille sinne virittelen, mutta jotain kivaa olen ajatellut :) Loppuun vielä kooste viikonlopun kisoista:


torstai 3. joulukuuta 2015

Kanien murrosikä

Minulta toivottiin postausta kanien murkkuiästä. Ajattelin ensin tehdä videon, mutta kanilassa on tällä hetkellä sellainen kaaos, että se ei oikein onnistu. Tämä aihe on oikein mielenkiintoinen ja minun on suht. helppo siitä tehdä postaus. Itselleni on osunut useampi murkkukani, osalla vähän helpompi ja toiset kunnon kiukkupusseja.

On aika hienoa, miten paljon enemmän ihmiset tietävät nykyään kanien murrosiästä, silti kaikki eivät tiedä. Minusta kasvattajien ja tietokirjojen pitäisi kertoa, että kaneille saattaa tulla murrosikä, ja sitä ei kannata pelästyä. 
Ensimmäisellä kanillani Myrskyllä ei ollut murkkuikää, eikä Elmerilläkään ainakaan mitään pahempaa. Mutta ostin sitten Bellan, kun se oli n. 5kk ikäinen. Pari ekaa viikkoa kani oli melko arka, mutta sitten se alkoi käydä päälle. Syliin ei saanut millään, ja se saattoi purra ihan milloin vain. Tässä vaiheessa olin niin pettynyt kanivalintaan, ja ajattelin, ettei tästä tule mitään. Päivä päivältä se oli vaan äksympi. Kuitenkin parin kuukauden kiukuttelun ja oman opettelemisen jälkeen kani rauhottui, ja nykyäänhän Bella on meidän rennoin sylikani!
Bellan rauhoittumisen jälkeen luin paljon kaneista, ja sain selityksen Bellan äksyilyille. Sillähän oli murkkuikä! Siitä lähtien olen osannut varautua nuorien kanien kohdalla tähän. Minusta kuitenkin tästä olisi hyvä tietää jo ennen ensimmäisen kanin ostoa.

Nikitalla oli ehkä pieni murrosikä, mutta pahin mulla on ollut Åsa. Sille on jäänyt murkku vähän päälle, eikä loppua näy. Onneksi olen oppinut toimimaan sen kanssa niin, että en saa joka kerta hampaasta.

Mutta voisin kertoa hiukan murrosiästä teille! Kaikille kaneille sitä ei tule lainkaan, mutta jotkut kanit saavat sen hyvin voimakkaana. Se on meillä alkanut siinä 5-10 kuukauden iässä, ja loppunut siinä kun kani on täyttänyt vuoden. Kani voi murrosiässä olla hyvinkin äksy, ja yrittää purra kokoajan. Ihmisen läsnäolo ei kiinnosta ja se yritetään ajaa pois reviiriltä. Varsinkin urokset, mutta myös jotkin naaraat saattavat alkaa pissailemaan, eli "ruikkimaan" enemmän. Sillä tavoin ne merkkailevat paikkoja, mutta myös leuan hierominen tavaroihin on merkkailua.

Murrosikäisen kanin kanssa pitää olla kärsivällinen, eikä sitä kannata turhaan ärsyttää. Esimerkiksi jos kani ei pidä siitä, että siivoat sen häkkiä ja hyökkii harjan kimppuun, kannattaa kani sulkea vaikka kantokoppaan sen ajaksi. Käsitellä sitä kania silti tarvitsee, tykkäsi se siitä tai ei.

Itselläni on siis tällä hetkellä kaksi nuorempaa kania, ja odottelen tuleeko niille murkkua vai ei. Fionalla on jo pieniä asioita, joista voisi sanoa murrosiän alkaneen. Se ei esimerkiksi ole niin sylipupu, mitä Valtsu vielä on.

Toivottavasti tykkäsitte tästä postauksesta :) Onko sun kanilla ollut murkkuikä? Kerro millanen se oli sillon!

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Joulukuun postailut

Noniin, eli moikka vaan kaikille! Tänä vuonna en ryhtynyt tekemään joulukalenteria, mutta ajattelin kuitenkin, että joulukuussa voisin postailla teille useampia erikoispostauksia, mikäli teillä on toiveita. Voin toteuttaa video-, teksti- ja kuvapostauksia, melkein kaikki on mahdollista. Eli nyt vaan toiveita ja ideoita kommentteihin, jotta saataisiin teille mieluisia postauksia joulukuussa esille!

maanantai 23. marraskuuta 2015

Kyllä meillekin lunta tuli ~

Tuli jopa aika paljon! Eikä vieläkään ole lähtenyt pois. Olen tätä odottanut pitkään, ja toivon, että lunta tulisi vain lisää! Otettiinkin siskoni kanssa kunnon urakka ja kuvattiin kaikkia pupuja hiukan! Nyt siis luvassa oikein kunnon kuvaspämmiä!
 Nasse rakastaa ulkoilua, säällä kuin säällä. Lumi näytti olevan kyllä sille vain hauska juttu! Paljonkaan siitä ei posekuvia saanut, joten saatte tyytyä kuviin, jotka ovat vauhtia täynnä.
 Lady tavalliseen tapaan oli jo ihan jäässä ekojen minuuttien jälkeen. Tää taitaa silti olla paras kuva mitä siitä on talviaikaan saatu. 
 Nikita rakastaa myös ulkoilua, mutta se osaa myös istua paikallaan kuvattavana. Nikita tykkää juosta lumessa Nassen lailla.
 Zelda on vain hieman rauhallisempi versio siskostaan. Se on oppinut seisomaan kahdella jalalla aina kameran ollessa kuvaamassa!
 Miten musta tuntuu, että vuosi sitten otettiin Pörristä samanlaisia lumipartakuvia? :D
 Känkkäränkkä Åsa tykkäsi ulkoilla lumessa paljon mieluummin, kuin ilman lunta!
 Bella ja sen söpöt ilmeet :3 Se ei oikein tykkää ulkoilusta, joten se aina tuijottaa kameraan, jotta pääsisi pian sisälle.
Sitten pikkuiset, jotka olivat ihan ekaa kertaa lumessa!
 Fionasta huomasi miten se nautti lumesta ja siinä peuhaamisessa.
 Valtsu taasen oli kuten äitinsä. Nopeasti kuvat ja sitten sisälle!

Mikä oli paras kuva? Mitä mieltä olisitte, jos tekisin jokaisena adventtina postauksen? Olisko toiveita? :)