Mitä Bellan pesueelle kuuluu nyt?

Huomatkaa!!!! Kirjoitin hetki sitten estepostauksen, joten katsokaa sekin! ;)

Menossa ulos 

Suurin osa muistaa, että Bella sai poikueen tänä keväänä. Poikueeseen syntyi viisi kääpiölupan alkua, kaikki ihan omanlaisiaan persoonia.
Isänä toimi mustan värinen kluppapoika. Poikasia syntyi 3 naarasta ja 2 urosta. Väreinä pesässä oli 2 mustaa, isabella, sinisiamsoopeli ja ruskeasoopeli.

 Tämä pieni ruskeasoopeli naaras, Kevätillan Lumoava Linnunlaulu "Armi" päästettiin seitsemän viikon ikäisenä pois. Sillä oli paha hammasvika, joka oli tehnyt kivuliaita haavoja suuhun. Armi jonka piti jäädä mulle estepupuksi, nukkuu siis ikuista unta.

♥

 Kevätpäivän Onnellinen Orvokki, nykyään Isabella, asuu luokkatoverini tykönä. Isabellasta on tullut perso ruualle, ja se on tosi seurallinen. Sillä on kaverina leijonaharjaspoika, jonka kanssa se voi olla ulkona yhdessä. Sisällä ne ei ilmeisesti tule toimeen. Sille ei ole ainakaan vielä ilmennyt murrosikää!

 Kevätyön Taianomainen Tähtitaivas "Åsa" asuu meillä, kuten varmasti tiedätte. Olen onnellinen, että vaikka aluksi ajattelin, ettei meille sitten jää yhtään poikasista, kun Armi lopetettiin, jätin kuitenkin tämän reippaan ja jääräpäisen lapsen itselleni. Ja niinkuin Armista oli tarkoitus, tuli Åsasta (luultavasti) kaveri esteradoille. Åsalla on kamala murrosikä päällä, joka toivottavasti menee ohi pian!

 Kevätyön Sumuinen Sade nykyään Osku(?) on kuin ilmetty Åsa! Hiukan ehkä on pyöreämpi pää, mutta muuten on paljon Åsan näköinen. Oskulla on hieman murkkuikää, sillä tekee asioitaan vähän sinnesuntänne, mutta muuten on kuulemma kiltti. Osku oli ollut katsomassa toista kania, ja kovasti oli yrittänyt leikattua poikaa astua, josta tietää, että hormonit on lähteneet hyrräämään.

 Sitten tämä kaikkein isoimmain muutoksen ainakin ulkonäössä kokenut Kevätaamun Kastehelmi! Uskokaa tai älkää viereisen kuvan kani on sama kuin yllä oleva! Arttu on säilyttänyt upeat pitkät karvansa, joten sillä on fuchs -geeni. Tämä on näistä poikasista ainoa, jota olen luovutuksen jälkeen päässyt halailemaan ja katsomaan livenä. Arttu on kasvoistaan kuin ilmetty Bella, joten emästä ei ole epäselvyyttä. Se on tosi kiltinoloinen ja rauhallinen peuhaaja, joka tuli mielellään tutkimaan, kuka sitä tuli katsomaan.





En voisi olla tyytyväisempi poikasten kodeista. Kaikista saan tietoa, ja kuviakin välillä. Muutamaa pääsen jopa sylittelemään.

Mitä mieltä olitte tälläisestä postauksesta?