Tästä kanista se kaikki lähti. Tästä valkoisesta tukkapupusta, Myrskystä. Myrsky siskoineen löytyi Tori.fi:stä, ja hyvin pian meillä olikin Myrsky ja sen sisko Lady. Olin tuolloin 13 vuotias, ja kiinnostus uudesta lemmikistä tippui yhtä nopeasti kun tulikin. Kanit elivätkin vähäisellä ihmiskontaktilla, eivätkä olleet ollenkaan sylipupuja. Kanit olivat olleet meillä pari-kolme kuukautta kunnes tuli lisää pupuja.
Syntyi Elmeri ja sen sisarukset. Elmeri jäi meille, ja jatkoimme elämäämme Myrskyn, Elmerin ja Ladyn kanssa. Nyt innostukseni kaneihin oli noussut poikasten myötä. Otin selvää kanien ruokinnasta ja yleisesti kanien hoidosta.Olin kanien kanssa enemmän, opetimme niille esteitä ja erilaisia temppuja.
Olin haaveillut kääpiölupasta jo jonkin aikaa, kunnes sitten sain sellaisen. Bella muutti taloon, Elmerin ollessa reilu puoli vuotias. Bella oli juuri sopiva täyte tiimiin, ja sitten elelimmekin jonkin aikaa neljän kanin voimin. Siskoni hankki sinisen pienen pörröpalleron puoli vuotta myöhemmin ja Pörri saapui joukon jatkoksi.
Pörrin tulon jälkeen meni vähän reilu kuukausi kunnes Myrsky sairastui. Se oli minulle kova pala, kun huomasin, ettei siitä enää eläjää tulisi. Niimpä Myrsky pääsi paremmille porkkanamaille, ja kanimäärä tippui neljään. Kauaa se ei neljässä pysynyt, kun Bella pyöräytti pesällisen kääpiöluppia.
Syntyi Åsa ja sen neljä sisarusta. Åsa edusti hyvällä kropallaan ja kääpiöluppamaisella olemuksellaan jääden kotiin. Åsa olikin kipakka mimmi, mutta kun oppi toimimaan Åsan kanssa, ei se ollut ongelma.
Ei mennyt kuin kuukausi luppasten luovutuksen jälkeen kun meille syntyi pesällinen risteytyksiä. Ladyn kaksoset muuttivat kummatkin pois. Samaan aikaan meille muutti kaksi valkeaa lapsosta Nikita ja Zelda. Nyt meillä olikin jo seitsemän kania, ja siinä lukemassa pysyttiin jonkin aikaa, vaikka syksyllä syntyi vielä yksi poikue, josta tosin kotiin ei enää jäänyt ketään. Vuosi mentiin tällä kokoonpanolla ja keväällä 2015 alettiin käydä ahkerammin kanitapahtumissa ja aloitettiin estekilpailuissa käyminen.
Kesällä 2015 syntyi viimeinen poikue vähään aikaan. Bella pyöräytti maailmaan neljä suloista kanivauvaa, joista kaksi Fiona ja Valtsu jäivät kotiin. Meille muutti myös siskoni hoiviin esteristeytys Nasse. Näin meillä olikin 10 puputtajaa. Tällä tiimillä jatkoimme eteenpäin kunnes suuri kato kävi luonamme.
Ensin lähti rakas, ja maailman kiltein kani Elmeri. Elmeri nukkui rauhallisesti omassa häkissään pois. Näin mun kuudesta kanista oli jäljellä viisi.
Ei mennyt kauaa, ja joulun alla kaksi kania sairastui. Åsa ja Valtsu oli pakko hyvästellä. Näin mun oma kanimäärä olikin yhtäkkiä kolme. Yhteensä kaneja siis seitsemän, sillä siskollani oli edelleen 4 kania.
Nyt vuoden 2016 alussa minulla on nämä kolme kania. Toivottavasti otsikon mukaan on näiden kolmen kanssa myös monen monta vuotta edessä. Nikitä, Bella ja Fiona ovat täydellinen kolmikko minulle, kaikki niin erilaisia, mutta niin samanlaisia höpönassuja!
Tässä pieni katsaus millaisia kaneja minulla on ollut, ja miten mun kanihistoria on sujunut. Paljon on tapahtunut! Ja ajatelkaapa, kaiken tämän olen jakanut teidän kanssanne! Melkein koko kanihistoriani ajan olen kaniblogia pitänyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anonyymit olkaahan kiltisti, jotta kommentointi lupa säilyy teilläkin!