Mitä tapahtuikaan vuonna 2015?

Vuoden alussa oli hyvin lumista, ja kanit pääsivät kirmailemaan valkoisessa maassa. Vierailimme tammikuussa myös Veeran ja kanien luona Jyväskylässä. Veera taiteili viikonlopusta videon, ja sen pääsette katsomaan painamalla tästä. Tänä vuonna kävimme myös kisoissa, ja helmikuun ystävänpäiväkisat Raisiossa olivat ensikosketus estehyppykisoihin. Mukana olivat Nikita ja Åsa. 

 Estekisat ja kotona harjoittelu on olikin iso osa vuotta. Kaikki kanimme pääsivät kotona kokeilemaan hypyn saloja ja miltei jokainen hyppäsi omia ennätyksiään. Kisoissa asti käytiin Nikitan, Åsan, Pörrin, Zeldan, Fionan ja Nassen kanssa.  Erityisesti Nikita loisti kisoissa tänä vuonna, se klassautui keskivaikeaan niin mutkalta kuin suoraltakin.

Kisojen yhteydessä tuli yövyttyä usein jonkun kaninomistajan luona. Hauskoja iltoja kaniharrastajien kanssa kertyi siispä kalenteriin useampia. Tämän myötä sain myös useampia uusia kavereita tänä vuonna.

Tänä vuonna elimme läpi luultavasti meidän viimeisen aktiivisen näyttelykauden vähään aikaan. Pääsimme Valtsu -kanin kanssa kerran BIS -pöydälle ja luokkavoittoja tuli muutama. Järjestin myös itse hyvin onnistuneet näyttelyt ja estekilpailut Paneliassa 12.12.-15.

Kesällä syntyi pitkään odotetut kasmirluppa-kääpiöluppa vauvat. Neljä ihanaa lapsosta löytyi kesä-heinäkuun vaihteella Bellan tekemästä pesästä. Näistä kolme selviytyi hienosti luovutusikään asti, ja niistä kasvoi kauniita kasmirluppia ja kääpiöluppia. Kotiin jäi Fiona ja Valtsu.

 Ulkoilimme kanien kanssa myös paljon. Valokuvaus oli myös tärkeä harrastus, sillä mikä ihanempaa kuin ottaa hienoja kuvia rakkaista pupuistaan. Onnsituneita otoksia saatiin vuoden aikana ihan jokaisesta kanista.

Myös loppuvuonna kanit saivat nauttia lumesta. 

 Ilojen ja onnistumisten lisäksi vuoteen mahtui kurjia ja sydäntäsärkeviä tapahtumia. Syksyllä rakas Elmeri nukahti ikiuneen rauhallisesti omassa häkissään yön aikana. Hieman ennen joulua suru laskeutui taas keskuuteemme, sillä kaksi luppaa sairastuivat niin, että ne oli pakko lopettaa. Valtsu ja Åsa kirmasivat vihreämmille niityille aivan liian nuorina ja olisin heidän suonut elää pidempään. Elmerikään ei elänyt kovin pitkää elämää ja olisin senkin halunnut pitää luonani vielä usean vuoden.

Kokonaisuudessaan vuosi oli hyvin opettavainen. Itse pääsin pois peruskoulusta, ja aloitin lähihoitajaopinnot. Olin ekaa kertaa kesätöissä, reissasin paljon. Asetin viime jouluna tavoitteita tälle vuodelle. Osa täyttyi, osa ei. Tällä kertaa en halua asettaa muita tavoitteita kuin terveenä pysyminen. Haluan elää rauhallista elämää kolmen rakkaan kanini kanssa. Mulla oli kaneja syksyllä vielä kuusi, nyt minulla on kolme. Kanimäärä ei tule nousemaan, mutta toivon koko sydämestäni, ettei se myöskään laske. 

Toivottavasti minä, Nikita, Bella ja Fiona saamme seuraavana vuonna paljon ihania hetkiä yhdessä. Nyt kuitenkin on aika saattaa tämä vuosi päätökseen, ja päästää vuosi 2016 valloilleen. Haluan toivottaa tämän postauksen myötä kaikille ihmisille ja heidän karvakuonoilleen oikein hyvää uutta vuotta!

Kiitos kuluneesta vuodesta myös kaikille blogin lukijoille! :)