Ajattelin nyt kirjoitella siitä miten minä sain kanini, ja miksi minä ne sain. Julkaisen tekstiin myös eilen otettuja yhteis- ja yksittäiskuvia. Kaikista kaneista on kuvia, vaikka kaikki eivät yhteiskuviin päässeetkään. Ja huomioikaa nyt, kerron vain omien kanieni alut minun kanssani! No, mutta nyt aloittelen kirjoittamisen, jotta aikaa ei kulu hirveästi!
Minun ihanat pallukat^
Myrsky
En halunnut kania, koska meillä oli aika nuori ja vielä kunnon vipeltäjä koira. Tiesin kyllä kaneista aika paljon, koska silloisella parhaalla ystävällä oli niitä. Olin myös lueskellut jyrsijä ja kani kirjoja, jotka antoivat joitakin hyviäkin vinkkejä. Kuitenkin siskoni gerbiilin kuoltua, vanhempamme kysyivät häneltä, haluaako hän uuden lemmikin. Siskoni sanoi miettineensä kania, ja koska kummankin vanhempani nuoruudessa on ollut kaneja, suostuivat he aika helposti. Alettiin kattella josko jossain lähellä olisi kaneja, kaikki eläinkaupat sun muut käytiin lävitse, kunnes Tori.fi:hin tuli ilmoitus kolmesta kaninpojasta, no sitte äitini soitti sinne, ja meille olikin varattuna kaksi kanilasta. Kun päivä tuli jolloin kanit tultaisiin hakemaan, minua alkoi jo hiukan kanitkin kiinnostamaan. Häkissä paikan päällä oli kolme "tyttö" kania, ja saatiin valita omamme, ja niin tehtiinkin. Sisko päätti ensin, ja minä päätin toiseksi, valitsin ujoimman ja yksinäisimmän näköisen kanin, tätä en tekisi enää, valitsisin nykyään mielummin kiltin, uteliaan ja sosiaalisen yksilön. Ekat kaksi viikkoa menikin kaneja ihastellessa, mutta en muista kertaakaan ottaneeni omaa kaniani syliin. Kaveritkin kävi niitä ihastelemassa. Mutta sitten kanit unohtui.. Kävin niitä enää aamuisin ja iltaisin ruokkimassa, siinä se. Tuli kylmemmät ilmat, ja yhä harvemmin kävin niitä katselemassakaan. Ei käynyt siskonikaan, äiti kävi ne ruokkimassa. Aloimme sitten lokakuussa katsomaan, että vesipullot jäätyvät, joten oli aika siirtä kanit talviasuntoon. Niiden kiinniottaminen oli tuskallisen vaikeaa, eihän ne syliinkään ollut tottuneet. Kanit siirtyivät kuitenkin talvikanilaan. Seuraavana päivänä siirrosta tapahtui kuitenkin jotain, mikä muutti ajattelutapaani, ja sai minut ottamaan niskasta kiinni, että eihän se enää näin voinut jatkua. Toinen kaneista oli putkauttanut poikaset maailmaan! Silloin ajattelin, että mitä hittoa, näähän on tyttöjä, mutta tajusin olleeni liian välinpitämätön, ja leikkautimme sitten kanini, sen paljastuttua pojaksi. Tästä päivästä lähtien olen hoitanut kanini niinkuin pitää, ja viettänyt aikaa niiden kanssa, saaden hyviä tuloksia; tällä hetkellä Myrsky on ihana pieni sylipupu!
Elmeri
Elmeri on yllä mainitun "sukupuolimuutoksen" tulosta, joten ajattelen sitä vain positiivisena kaniharrastuksen alkuna. Elmeri siis syntyi neljän poikasen poikueeseen (2. poikue), joista ainoana selviytyi hengissä. Ajattelin heti, että kumpa saisin jättää näistä poikasista yhden kotiin. Elmeri jäi meille tyttönä kotiin, koska eräs kasvattaja sanoi sen olevan tyttö. Kuitenkin sen ollessa kolmen kuukauden sanoin äidille, että se ei voi kyllä olla tyttö, sillä sen sukupuolielimet olivat jo kunnon pojan elimet. Meinasimme myydä pojan, mutta sopivaa kotia ei löytynyt, niin tämä ihanuus jäi luoksemme, ja on ollut ja tulee olemaan isäni ehdoton suosikki pupu!
Bella
Olin jo puolisen vuotta ajatellut, että jotain puuttuu! Sehän oli kluppaneiti, vaikka mielessä pyöri myös monet muut rodut kuten puhdas leijoharjas, ranskanluppis ja monet muut. Etsin pitkään sopivaa pupua, kunnes sitten laitoin viestiä Aamorin kanilaan, ja kappas vain siellä olikin vapaana isabellan värinen ja nelikuinen kääpiöluppis. Varasin sen sieltä, ja niin lähti mun eka rotukani matkaani mukaan. Bella oli todella utelias, ja niin on edelleenkin. Nyt ollaan jo onneksi pikku hiljaa ohittamassa aika pahaa murkkuikää, ja tytöstä on kuoriutumassa oikea löllykkä :3
Sitten ajattelin laittaa hieman eilen otettuja kuvia tähän alas
Pikkuiselle Pörrille kuuluu hyvää, ja se on kotiutunut todella hyvin. Arkahan se vielä on, mutta se kuuluu asiaan.
Noin, jos joku jaksoi lukea koko tekstin, onnittelen! =)
