perjantai 6. maaliskuuta 2015

Haikeita mietteitä, "kanitulevaisuus"...

 En ole lopettamassa bloggausta, enkä kaniharrastusta, jos niin ajattelitte. Ne ovat minun tärkeimmät asiat elämässäni, ja luulen etten selviäisi ilman niitä. Blogi on minulle se johon voin purkaa ajatuksiani teille. Kanit tuovat minulle iloa söpöydellään, ja niiden korviin voi kuiskutella kaikki huolet ilman, että ne sitä muualle jakavat. 
Kanit, minun kanini on tärkeintä ja rakkainta minulle maailmassa. En voisi hevillä luopua niistä, enkä niitä ainakaan pois myisi, ilman todella hyvää syytä. 
Oikeaa rakkautta voi olla kuitenkin välillä osata päästää irti.
Puhun Elmeristä. Luultavasti Elmeri on sairas, vaikka kuvissa se näyttääkin ihan terveeltä ja hyvä kuntoiselta. Todellisuus iskee vasten kasvoja, kun kanin nostaa syliin. Turkki ei ole terveen eläväinen, vaan kuiva, massa on tippunut, joten luut tuntuvat selkäpuolella. Myös muutama muu oire, kuten syliin nostaessa hengityksestä kuuluva krohina viittaavat johonkin vakavaan. Olen yrittänyt Elmeriä parhaani mukaan liikuttaa ja kokeilla erilaisia ruokailutottumuksia, sillä ennen oli vain massattomuutta. Mitään muutosta parempaan ei ole tapahtunut, ja eilen kuulin krohinan, kun leikkasin kynsiä pieneltä.
 Elmeri on sisarusten välinen poikanen, joka voi vaikuttaa asiaan. Myös poikasena muiden jalkoihin jääminen on voinut aiheuttaa häiriötä kanin sisällä.

 Elmerin avulla olen oppinut paljon kaneista. Elmeri oli ensimmäinen kanimme, joka tulee mielellään ihmisen luo, ja istuu sylissä paijattavana. Takaisin se osoittaa hellyyttää nuolemalla.
 Elmeri on mun rakkain kani. Asia joka muistuttaa minua Myrskystä. Melkein itken kirjoittaessani tätä postausta. Haluaisin pitää rakkaani täällä vielä monta vuotta. 
 Juttelin asiasta muutaman kasvattajan kanssa, ja heidänkin mielestään olisi armollisempaa laittaa stoppi tälle nyt. Kuulemma jos kani avattaisiin, saattaisi näky olla karu.
Mitään Elmerin suhteen en ole oikein vielä päättänyt, mutta aattelin kertoa teille missä mennään.

Olen surullinen, mutta keväällä on tulossa asioita jotka saattavat piristää minua, ja jaksaa tämän kaiken yli. Elmeriä en tulisi ikinä unohtamaan, mutta pakko on elämässä jatkaa eteen päin. 

Meille on tulossa poikasia keväällä, toukokuussa. Olisi tullut jo aikaisemmin mutta astutus ei onnistunut ihan hyvin. Alamme myös tässä ilmojen lämmettyä rakentamaan ulkokanilaa siihen kuntoon, että suurin osa kaneista voi muuttaa sinne yöpakkasten hävitessä. Sitä odotellen.

10 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. :) Minulla tosin ei ollut kivaa kirjoittaa tätä..

      Poista
  2. Voimia! Tuo on varmasti oikea päätös, vaikkakin inhottava... :(

    VastaaPoista
  3. Voi kamalaa. Voimia päätöksen tekoon! :'(
    Selkeäksi kirjoitettu postaus! :)

    VastaaPoista
  4. Voi eii, voimia :( mulla on melko sama tilanne kolmen hamsteriveljeksen kanssa, niillä kaikilla on paha synnynnäinen hammasvika. Mutta toivottavasti Elmeri vointi paranee <3

    VastaaPoista
  5. Voimia! Uskon että päätöksen mietintä on kaikilta kannoilta vaikea mutta eläimen parasta aina kuitenkin siinä ajatellaan.

    VastaaPoista
  6. Voi kamala! :"( Voimia hurjasti<3

    Osaatko sanoa että mistäköhän voisi olla kyse kun meidän n. 6-vuotias naaraskani on aika laiha. Syö hyvin, näyttää terveeltä ja papanoi runsaasti. Mitään poikkeuksellista en ole huomannut, kuin sen että neiti on laihtunut. Mikäköhän voisi olla?
    Pelkään pahinta tässä miettiessä..

    VastaaPoista

Anonyymit olkaahan kiltisti, jotta kommentointi lupa säilyy teilläkin!