Ensimmäinen poikue meillä, oli vahinko. Olimme tietämättömiä, emmekä osanneet kunnolla edes kaneja hoitaa. Hankkimamme tyttökanit eivät olleetkaan sitä mitä piti, vaan toinen paljastuikin pojaksi, ja sai aikaan sen mitä silloin ei oltaisi välttämättä toivottu. Kanit olivat juuri muuttaneet talviasumukseensa kellariin, pakkasta oli reilummin. Koulusta tultuani olin saada sydärin, luulin nimittäin kanien kopissa olevan hiiriä! Paremman tarkastelun tuloksena olikin pieniä avuttomia poikasia. Arvailimme niiden lukumäärää kaksi viikkoisiksi asti, kunnes saimme selville niitä olevan kolme. Kaikki tyttöjä.
Poikaset olivat kauniin valkoisia, pieniä mustia ja harmaita merkkejä joka puolella. Eli luultavasti MV japsi perhosia olivat. Hoidimme niitä kuitenkin ja ne kasvoivat hienosti, ja olivat onneksi helppo poikue tietämättömille omistajille.
Möimme poikaset pilkkahintaan, ja se kaduttaa näin jälkeenpäin. Onneksi olen nykyään tietoinen siitä millä hinnalla, eikä suinkaan ekaan kotiin kannata niitä antaa. Ja näin jälkeen päin kun mietin olisin yhden näistä, tumma korvaisimman tahtonut itselle jättää. Möimme poikaset sitten, ja ainakin omasta mielestä kaikki ostajat vaikutti ihan hyviltä, tosin, kaikkihan voi esittää sitä!
Ristimme ne Colaksi, Jaffaksi ja Fantaksi. En tiedä kuin Jaffan (Höpö) nykytilanteesta, ja se tässä eniten harmittaa. Olen yrittänyt ottaa muihin yhteyttä ystävällisin mielin, ja sanonut, että olisi kiva tietää edes vaikka se, että onko pupu hengissä. Olen silti onnellinen, että edes yksi tästä poikueesta on elossa, nykyään sillä itsellään on luonnonharmaa perhonen poikanen :)
Tämä vaalea neitonen, siis on meiltä peräisen oleva jäniini :) Kesällä se kävi moikkaamassa Pörriä, ja pitkittyneestä tiineysajasta huolimatta synnytti pontevan pienokaisen.
Meni päiviä ja jäljelle jäänyt pikkuinen sinnitteli yhä isompien sisarustensa seassa. Se lähti jo ennen silmien aukeamista pesästä pois, joka tosin oli arvattavissa. Se meni aina sinne missä muutkin kanit. Näin ollen sinä talvena meillä oli yhdeksän pupua, kaikki samassa häkissä.
Ensin Söpöksi nimetty kani kasvoi ja kasvatti upean pörröisen turkin. Se oli kaikkien silmäterä, Kun sitten tammikuussa lähtivät isommat siskot valloittamaan maailmaa, jäi Söpö äidin ja isän hellään huomaan.
Meillä oli tapana tuoda kanit sisälle pomppimaan. Eräs kerta kuitenkin päättyi siihen, kun tuumasin pikku Söpön olevankin poika.Tulihan siitä suru ja haikeus, kun ajattelimme että nyt se pitää myydä. Kuitenkaan innokkaita ostajia ei tullut, joten oli aika etsiä häkkiä. Saimme lainaksi häkin ,johon sijoitimme pojan.
Kani sitten jäi meille pysyvästi ja kulkee mukanamme nimellä Elmeri :)
Ja jos joku ei tiennyt tälläinen hän siis on :)
Seuraavan poikueen tuloon menikin sitten reilusti yli vuosi. Olin opetellut enemmän kaneista, ja jopa käynyt yksissä näyttelyissä. Tiesin nyt paljon enemmän, ja valitsin uroksen harkiten. Päädyin sitten teettämään kluppapoikueen, kun Weeran kanssa yritetty Pyry+Lady yhdistelmä epäonnistui. Etsin sopivaa kluppaa astumaan Bellaa pitempään, ja vihdoin sellainen löytyi. Kani joka kantaa muutakin kuin isabellaa tai madaa oli muuten aika vaikea löytää täältä päin.
Odottavan aika on pitkä, niinhän sitä sanotaan. Kuitenkin lopulta maailman pöllähti viisi uutta kani lasta. Ja upea värikirjo, jota salaa toivoinkin saatiin ulos. Ei pelkkää isabellaa, muttei pelkkiä mustiakaan :)
.JPG)
Viisikko kasvoi, ja korvat alkoivat pikkuhiljaa mennä lupalle. Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin täydellisesti, kuin leffoissa. Yksi poikasista oli hammasviallinen. Kuitenkin olin onnellinen, sillä tiesin kanin jäävän meille, että kyllä mä sitten niitä hampaita leikkaan.
Sukupuoletkin opein vihdoin katsomaan, ja katsoinkin ne jo ekoina kertoina oikein. Kolme tyttöä ja kaksi poika siunaantaui meille tähän upeaan porukkaan.
Tämä poikue pääsi myös koululle, sillä pidin esitelmän kääpiölupista.
Poikue kasvoi nopeasti luovutusikään, ja olin onnellinen sillä kaikille oli löytynyt koti. Ainoastaan harmitti se, että hammasvian saanut lapsonen oli pakko lähettää vehreämmille niityille, sillä hampaat olivat tehneet haavoja kitalakeen.
Kaikki muut pääsivät ihaniin koteihin, joista kuulen kuulumisia silloin tällöin. Yhden olen jopa nähnyt livenä :)
Uusiin koteihin muuttaneet, Isabella, Osku ja Arttu!
Tämä on yksi heistä, Åsa :)
Siskoni halusi teettää Ladylla ja Pörrillä poikaset, sillä meidän oli tarkoitus aloittaa projekti, mustien perhosten kanssa. Kuitenkaan haluamaamme poikasta ei tullut poikueeseen, joten projekti jäi. Kuitenkin ulos tuli mitä ihanempi kaksikko, joiden vuoro on esittäytyä nyt :
Poikueeseen syntyi sopivasti tyttö ja poika :) Kummatkin aivan ihania pikkuisia.
Poikasista kasvoi hurmaavia pitkä turkkisia kavereita. Olen onnellinen, sillä kuulen kuulumisia heistäkin, ja he pääsivät samaan kotiin. Kun poika leikataan, se pääsee samaan häkkiin tytön kanssa.
Sain kuvia näistä pienokaisista, ja voi että kun ne on kasvanu, ja tytöllä levinny "noki" naamassa :3
Sitten, kun tämä kaksikko oli muuttanut omaan kotiin, päätin toteuttaa vielä yhden kauan mietinnässä olleen poikueen.
Bella sai neljä poikasta, Tämä poikue on akkoja täynnä, sillä kaikki ovat tyttöjä. Kolme pörröistä muksua, sekä yksi normaaliturkkinen kakara. Kaikille on löytynyt koditkin, ja olen niin iloinen, sillä nämä kaikki kodit vaikuttavat todella ihanilta.
Tämä on ensimmäinen poikue jossa rivikuvat ovat onnistuneet.
Tähän loppuu nyt tämä poikashistoria, sillä uusia poikasia ei ole ainakaan hetkeen tulossa, ei ennen kuin muutan omilleni, ja toteutan suunnitelmiani kanien kanssa. Nyt aion keskittyä näyttelyihin, ruveta käymään estekisoissa ja tietenkin touhuamiseen kotona pupujen kanssa. Olen silti ylpeä kaikista poikasista jotka meillä, minun hoidossa ovat maailmalle lähteneet. En kadu yhtäkään poikasta/poikuetta, ja toivon että uudet omistajat rakastavat kanejaan myös.
Mikä oli sun suosikki poikanen/poikue? :) Mitä olitte mieltä postauksesta?
Viisikko kasvoi, ja korvat alkoivat pikkuhiljaa mennä lupalle. Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin täydellisesti, kuin leffoissa. Yksi poikasista oli hammasviallinen. Kuitenkin olin onnellinen, sillä tiesin kanin jäävän meille, että kyllä mä sitten niitä hampaita leikkaan.Sukupuoletkin opein vihdoin katsomaan, ja katsoinkin ne jo ekoina kertoina oikein. Kolme tyttöä ja kaksi poika siunaantaui meille tähän upeaan porukkaan.
Kaikki muut pääsivät ihaniin koteihin, joista kuulen kuulumisia silloin tällöin. Yhden olen jopa nähnyt livenä :)
Uusiin koteihin muuttaneet, Isabella, Osku ja Arttu!
Siskoni halusi teettää Ladylla ja Pörrillä poikaset, sillä meidän oli tarkoitus aloittaa projekti, mustien perhosten kanssa. Kuitenkaan haluamaamme poikasta ei tullut poikueeseen, joten projekti jäi. Kuitenkin ulos tuli mitä ihanempi kaksikko, joiden vuoro on esittäytyä nyt :
Sain kuvia näistä pienokaisista, ja voi että kun ne on kasvanu, ja tytöllä levinny "noki" naamassa :3
Sitten, kun tämä kaksikko oli muuttanut omaan kotiin, päätin toteuttaa vielä yhden kauan mietinnässä olleen poikueen.
Tähän loppuu nyt tämä poikashistoria, sillä uusia poikasia ei ole ainakaan hetkeen tulossa, ei ennen kuin muutan omilleni, ja toteutan suunnitelmiani kanien kanssa. Nyt aion keskittyä näyttelyihin, ruveta käymään estekisoissa ja tietenkin touhuamiseen kotona pupujen kanssa. Olen silti ylpeä kaikista poikasista jotka meillä, minun hoidossa ovat maailmalle lähteneet. En kadu yhtäkään poikasta/poikuetta, ja toivon että uudet omistajat rakastavat kanejaan myös.
Mikä oli sun suosikki poikanen/poikue? :) Mitä olitte mieltä postauksesta?
